Statsit:
http://89.163.173.82/DCS/SR/sr_m3_30_10.php
Acmi:
http://www.foinikas.org/ftp/public/DCS_ ... n%203.acmi
Tein pikaisen laskelman vaihtosuhteesta SF:n kuolemien ja tappojen suhteen. Saimme tuhottua 16 vihollista kun omia koneita tuhoutui 7 (poislukien CTD:t). Tuhotuista vihollisista 7x oli Su-27, 5x Su-25, 2x A-10 ja 2x Mig-21. Äkkivilkaisulla UVAF ja 373 ampuivat alas 23 konetta. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia koska IAF:n hävittäjät pörräsivät myös välillä alueella ja heidän panoksensa pitäisi myös huomioida mutta sitä ei pysty tekemään pikaisella laskelmalla. Joka tapauksessa numeroiden valossa tukemme hyökkäyskoneille oli heikkoa.
Hajahavaintoja acmista:
(+40:00) Juuba ajaa vihollista takaa ja kääntyy ympäri jolloin takaa-ajettu vihollinen kääntää myös ympäri. Reilusti jäljessä tullut RedX puskee vihollisen kimppuun 1vs2 tilanteeseen ja onneksi saa toisen pois ennen kuin käy huonosti. Juuba vielä saa kostettua 1vs1 tilanteesta ja pääsee sen jälkeen karkuun kun punaisten Su-27:t nousevat lentoon kentältä.
(+44:00) Firaga menee yksin useampaa konetta vastaan. Firaga valitsee maalikseen AI Mig-23:n vaikka muodossa on myös Su-27. On tietenkin helpommin sanottu kuin tehty valita Su-27 kolmen koneen ryhmästä mutta periaatteessa TWS moodilla tämän pitäisi onnistua lukitsemalla jokainen kone vuorollaan. Juuba ei syystä tai toisesta onnistunut hakeutumaan muotoon Firagan kanssa mutta ehtii tilanteeseen mukaan ja ajettua rosvon pois Firagan kutosesta. Jälkitilanne tarjoaa herkullisia tilanteita molemmille puolille mutta tilanteen sekavuuden vuoksi kukaan ei niitä osaa käyttä hyväkseen.
(+1:15:00) RedX:llä on vihollisen Su-27 hyvällä hollilla mutta ilmeisesti tutkan asetukset on siten, ettei se löydä vihollista. RedX kääntää mergessä vihollisen suuntaan ja ottaa osuman vastapalloon tulevasta ohjuksesta.
(+1:15:51) Firagan ohjus tuhoutuu heti laukaisussa. Olisiko rollaaminen laukaisun aikana ollut syynä ohjuksen osumiseen omaan koneeseen? Joka tapauksessa Firaga saa pudotettua molemmat Flankerit peräjälkeen.
(+1:32:00) UOAF:n A-10:t hyökkäävät vihollisen kentälle AGM-65H ohjuksin mutta ampuvat ne vasta 4.5nm päästä tuhoten Buk patterin tutkan ja laukaisualustan. Juuba ei korkealta löydä tutkallaan vihollisen kentältä nousseita hävittäjiä ennen kuin ne ampuvat A-10:t alas. Juuba pääsee ampumaan Sidewinderillä vihollista joka ampuu tutka-ohjuksen takaisin. Juuban väistö on varsin minimalistinen eikä onnistu harhauttamaan ohjusta vaikka varaa olisi ollut rajumpaankin manööveriin. Tutkaohjukset eivät näytä menevän yhtä helposti silppuun kuin lämppärit soihtuihin. Firaga on täysin ulkona kuvioista etelässä merellä. Saavun itse paikalle mutta en onnistu löytämään lähempänä olevaa Flankeria vaan menen Firagan perässä olevaan lentäen ohi lähemmästä. Päätän kääntää ympäri oikean kautta ja hoksaan virheeni juuri käännöksen aloituksen jälkeen mutta en halua vaihtaa enää suuntaa ja saan opetukseksi osuman ohjuksesta. Samoin Firaga valitsee maalikseen vihollisen kenttää lehempänä olevan koneen ja ilmeisesti tutkan ollessa lukittuna maalliin pääsee minut ampunut Flanker ampumaan lämppärin lähietäisyydeltä. Tässäkin tilanteessa jos Firaga olisi onnistunut lukottamaan oikealla olevan vihollisen olisi hän paremmalla todennäköisyydellä päässyt tilanteesta karkuun vaikka pudotusta ei olisikaan tullut.
Tämä oli se tilanne jossa ajattelin vihollisen piilotelleen vuoristossa ja luikahtaneen meidän omien koneiden taakse mitä ei todellisuudessa tapahtunutkaan. Näin vain R-27R:n laukaisun kohti viholliskenttää ja oletin että väijytys on syynä tällaiseen outoon tilanteeseen.
Ohjusten kantaman ollessa varsin rajallinen pystyy suhteellisen pienilläkin valinnoilla pysyttelemään ohjusten ulottumattomissa. Sunnuntain tehtävässä onnistuin crankilla välttämään sivulta tulevan vihollisen ohjuksen sillä välin kun itse maalasin toista konetta. Tapon jälkeen extendasin hyökkäävästä vihollisesta poispäin ja pääsin karkuun. Jos olisin lentänyt suoraan maaliani kohti olisi ohjus todennäköisesti osunut. Tässä torstain tehtävässäkin oli monia tilanteita joissa valitsemalla käännöksen suunnan toisin olisi tilanne päättynyt mahdollisesti hyvin eri tavalla.
(1:48:50) IAF:n F-15 tulee minua vastaan ja päätän lähteä seuraamaan sitä matalalla tutka sammuksissa siltä varalta että vuoristossa lymyävä Flanker jonka juuri äskettäin näin häviävän mäen taakse yrittäisi väijyttää häntä. Käännän perään ja hukkaan visuaalin mutta sitten näen Flankerin näköisen koneen tulevan mäen päältä eteeni. Ajan koneen kiinni ja ammun Sidewinderin ilman tutkalukkoa joka osuu koneeseen. Tässä vaiheessa olen sen verran lähellä että näen koneen moottoreiden olevan toisissaan kiinni joten kone on F-15 eikä Su-27. Rikoin omaa periaatettani varmistaa kohteen osapuoli tutkalla ennen ampumista ja se kostautui. Kriittinen virhe oli, etten huomannut tunnistukseni epävarmuutta vaan minulla oli turhan kova luulo tunnistaneeni kohteeni oikein. Osaltaan tähän vaikutti, että odotin näkeväni Flankerin tulevan mäen suunnasta näkyviin ja toisekseen kulma josta koneen näin oli sellainen josta F-15 ja Su-27 näyttävät varsin samanlaisilta.
(2:02:32) Käytän tutka intercept tekniikkaa hyväkseni Su-25:n nopeaan lähestymiseen mikä toimikin varsin mallikkaasti.
Viholliset eivät tällä kertaa tulleet päälle muodossa vaan tilanteet olivat pääsääntöisesti 1vs1 joissa pärjäsimme ihan hyvin kunhan taisto pysyi BVR etäisyydellä. Aemveen GCI tuki oli erittäin hyvää ja isossa roolissa suurimmassa osassa pudotuksia. Lähempänä Sochin kenttää tutkapeitto ilmeisesti loppuu tai ainakin vuoret blokkaavat matalalla olevien koneiden näkyvyyden jolloin vihollisset pääsivät yllättämään. EWR tutkien sokeiden pisteiden hahmottaminen olisikin tärkeää SA:n kannalta jotta näitä paikkoja osaa varoa eikä luota liikaa GCI:n tilannekuvaan. SA:n yksi kulmakivi on hahmottaa sokeiden pisteiden (maasto, näkökenttä, sensorien heikkoudet, ...) olemassaolo ja jollakin tavalla varmistaa, ettei niissä ole vihollisia ennen kuin on liian myöhäistä. Väijytysten välttämistä pitää miettiä kun jossain vaiheessa kuitenkin pitää vastustajan maaperälle uskaltautua.
GCI:n neuvosta kohti tulevaa vihollista kohti kääntäminen vaatii noin 20nm etäisyyden jotta vihollisen ehtii varmasti löytämään ennen kuin ollaan ohjusten ampumaetäisyydellä. Jos vihollinen menee poispäin tai sivuttain voi etäisyys olla pienempikin. BRAA olisi varsin hyvä metodi antaa vihollistietoja koska sen avulla tutkan voi säätää löytämään kohde mahdollisimman nopeasti. Aspect on tärkeä jotta tietää tuleeko ampumatilanne heti kohta päälle vai onko aikaa säätämiseen ja jotta tutkan PRF moodin saa säädettyä oikein. Jos vihollinen on alle 30nm päässä niin MED asetus on paras koska se näkee kaikissa tilanteissa parhaiten tuota lähemmille etäisyyksille.
Omien rynnäkkökoneiden tukeminen ei onnistunut. Osaltaan tähän vaikutti heikko koordinaatio heidän suuntaan jolloin rynnäkkökoneet lentelivät kohti vihollisen kenttää omia aikojaan kun meillä ei ollut edes mahdollisuutta tukea. Sitten oli tilanteita joissa maakoneet olisivat päässeet hyökkäämään mutta he eivät olleet valmiudessa. Vastustajan rynnäkkökoneet kiertelivät oman kentän päällä tai takana odottaen sopivaa hetkeä hyökkäykseen ja tulivat sitten joukolla päälle hävittäjien tukemana. Yksi syy heikkoon tukeen oli myös rynnäkkökoneiden halu hyökätä vuoriston kautta kun me taas välttelimme siellä taistelemista. Saa nähdä saammeko vielä sunnuntainakin UOAF:n Eaglet käyttöömme vai yrittävätkö he suojata itse omia rynnäkkökoneitaan. Jotakin parannusta tämän suhteenkin pitää keksiä.